Eija Vilkin viululuokka on järjestänyt jo vuodesta 1998 lähtien lasten ja nuorten viululeiriä
Kotkan seudulla. Monitaiteellisen viululeirin järjestämisestä Kotkan Nuoret Jouset-
kannatusyhdistys otti vastuun heti yhdistyksen perustamisesta lähtien vuonna 2001.

Leiritoiminta lähti aktiivisten vanhempien aloitteesta (Maija Widemark, Minna Paavola ja
Eija Kiiski) ja oppilaitten tarpeesta: Kotkan seudulta puuttui kesän musiikkileiritoiminta ja
viulunsoiton opiskelun oli juuri aloittanut kymmenkunta pientä lahjakasta ja ahkeraa tyttöä.
Niinpä vanhempien tuella, kannustuksella ja ammattitaidolla laitettiin pystyyn ensimmäiset
pienimuotoiset viululeirit. Ensimmäisenä leiripaikkana oli Kotkan kaupungin Niinilahden
leirikeskus. Tilat olivat alkeelliset, mutta siitä huolimatta kahden päivän pituisella leirillä
saatiin kokea kaikki leirielämykset: ulkovessa, rantasauna, makkaran ja letun paistot.
Eija piti soittotunteja ja yhteisharjoituksia ja musiikin varhaiskasvattaja Maija Widemark
piti kuorotunteja musikaalisille pikkuviulisteille. Leirikeskuksen rappujen edessä pidetyssä
päätöskonsertissa soi niin Liisa Hovin ja Tanja Niemelän esittämänä Bachin
kaksoiskonsertto kuin pienten ryhmän Tuiki tuiki.
Kotkan Nuoret Jouset -viuluryhmä oli syntynyt.

Seuraavat kaksi leiriä pidettiin Höyterin kurssikeskuksessa. Silloin mukaan saatiin jo
säestäjä, Esa Ylönen, leiriltä kun löytyi piano! Myöhemmät leirit onkin järjestetty Hamina-
Vehkalahden seurakunnan leirikeskuksissa (Vehkarinne ja Markkula).
Poikkeuksena oli vuosi 2003, jolloin leiri järjestettiin Virolahden Lypsyniemessä.
Sirkka Kuula kutsuttiin leirille opettajaksi vuonna 2003. Leirin oppilasmäärä oli kasvannut
jo pariinkymmeneen ja toiselle viuluopettajalle oli tarvetta. Maija piti edelleen huolta
kuorotunneista ja aamujen Warm up -sessioista. Kädentöiden aktiviteetit vapaaehtoiset
vanhemmat organisoivat yhdesssä: huovutusta, savitöitä, korujen punontaa ym.

Entinen leiriläinen ja Eija ja Sirkan entinen oppilas Liisa Hovi tuli opettajaksi leirille v.2006.
Seuraavana vuonna 2007, jolloin oli jo 10v. juhlaleiri lisättiin opetukseen sellonsoitto ja nuori
saksalainen sellotaiteilija Justus Loges tuli opettamaan sellistejä.
Myöhemmin entiset oppilaat Anni Holopainen ja Tanja Wägar ovat tulleet avuksi leireille.
Anni on vastannut vapaa-ajanohjelmasta, stemmaharjoituksista ja alttoviulun opetuksesta.
Tanja on vetänyt Minien muskariryhmiä ja jatkanut Maijan aloittamia "Warm up" -sessioita.

Vuoden 2009 leirillä aloitettiin yhteistyö Pietarin Rimski-Korsakovski konservatorion
viulunsoitondosentti Anna Laukhinan kanssa. Hän vastasi varttuneempien viulistien
mestarikurssin opetuksesta.

Jousileireille osallistuu nykyään kaikkien kotkalaisten jousiopettajien oppilaita, se on
avoin kaikille alan harrastajille. Leiritilojen rajallisuuden vuoksi leriläisten lukumäärä on
pysynyt kolmessakymmenessä. Pienimuotoisista ja intiimeistä viululeirieistä on vuosien
saatossa tullut tärkeä ja huomattava osa kotkalaisten nuorten jousisoittajien harrastusta.

Kotkan Nuoret Jouset ry:n X jousileiri Vehkarinteessä 1.-5.8.2007

Soittoa, harjoittelua, uintia, makkaranpaistoa, askartelua, karaokea ja muuta mukavaa yhdessäoloa – tätä kaikkea ja paljon muuta on Kotkan Nuorten Jousten jokakesäinen leiri pitänyt sisällään jo vuodesta 1998. Pienestä muutaman oppilaan kokeilusta Niinilahdessa kesällä 1998 on kasvanut kolmenkymmenen soittajan viisipäiväinen kesäloman lopetus ja samalla uuden soittokauden käyntiin polkaiseva oikea leiri. Niinpä tunnelmat 10. leiriä aloitettaessa olivat aikamoisen hienot: tänne asti on tultu yhdessä!
Juhlaleirillä oli ensimmäistä kertaa mukana muitakin kuin viulisteja: joukko sellistejä ja kontrabasisti. Ja kun Anni vielä tarttui alttoviuluun, leiriläisistä muodostui ihan oikea kamariorkesteri. Yhdessä harjoiteltiin Kuulan kansanlauluja Sirkan sovituksina sekä Vivaldin Concerto grosso a-mollia. Viulistit valmistivat leirillä Telemannin konserton neljälle viululle, jossa ihan kaikki soittajat mineistä opettajiin saivat soittaa mukana. Leirillä tehty työ tähtäsi sunnuntain juhlakonserttiin Kotkan kirkossa. Leiri sai myös ansaittua julkisuutta, kun Kymen Sanomien toimittaja vieraili ensimmäisenä päivänä leirillä. Seuraavana aamuna saimmekin ihastella hienoa artikkelia kulttuurisivuilla!
Opettajina leirillä toimivat tuttuun tapaan Eija Vilkki ja Sirkka Kuula-Niskanen sekä vanhat leiriveteraanit Liisa Hovi ja Anni Holopainen. Sellistejä valmensi Justus Loges, joka toi oppinsa suoraan Saksasta. Valvojina toimivat Tanja Niemelä (joka myös ansiokkaasti huolehti minien harjoittelusta), Hannele Halinen, Minna Paavola ja Mari Almgren. Oman hienon lisänsä juhlaleiriin teki se, että Liisa ja Tanja olivat mukana myös aivan ensimmäisellä leirillä. Esa Ylönen toimi tuttuun tapaan säestäjänä ja lauantai-illan "karaokekoneena".
Leiriohjelma on vuosien varrella muovautunut hyväksi havaittuun muotoon, jota noudatettiin myös tänä kesänä. Päivä alkoi Tanjan vetämällä warm-upilla, jatkui tutti-harjoituksilla, stemmaharjoituksilla, soittotunneilla ja harjoittelulla illansuuhun. Illalla päästiin vihdoin saunaan ja uimaan – etenkin leirin pienimmät kunnostautuivat innokkaina uimareina, joita ei olisi millään saanut lopettamaan pulikoimista. Iltaohjelmassa oli päivästä riippuen vanhojen videoiden katselua, ulkoilua, tietovisailua, makkaranpaistoa ja karaokea. Ja mitäpä olisikaan leiri ilman ihanaa leiriruokaa! Vehkarinteen emännät pitivät huolen, ettei ahkerilla soittajilla päässyt nälkä yllättämään.
Sunnuntaiaamuna nautimme vielä herkullisen lounaan ja kakkukahvit Vehkarinteessä ja suuntasimme sen jälkeen Kotkan kirkolle. Konsertissa esitettiin Telemannin konsertto neljälle viululle, Merikannon Valse lente, Kuulan kaksi kansanlaulua Sirkan sovittamana ja Vivaldin Concerto grosso a-molli. Lisäksi Liisa ja Justus esittivät kaksi Bachin viulu-sello -duoa ja Eija, Sirkka ja Liisa Bachin konserton kolmelle viululle. Iltapäivän juhlakonserttia oli saapunut kuuntelemaan satapäinen yleisö, joka sai nauttia paitsi leirin aikana tehdyn työn hedelmistä, myös siitä työstä, mikä kaikkien kuluneiden vuosien aikana on tehty. Ja työ jatkuu: kirkon holveihin kajahtavat viimeiset viulun sävelet siivittivät ajatukset jo tulevaan.
Helsingissä 19.8.2007/ Anni Holopainen

 

Kotkan Nuoret Jouset -yhdistyksen leiri
Markkulassa 06.08 - 10.08.2008

" Musiikki ei saa koskaan loukata korvaa, mutta sen täytyy miellyttää kuulija.
Toisin sanoen musiikki ei saa koskaan lakata olemasta musiikkia. "
Wolfgang Amadeus Mozart

Kotkan nuoret jouset- musiikkileiri on osoitus siitä, mitä yhteismusisointi parhaimmillaan on. Se oli sitä myös tänä vuonna, kun elokuun kuudennen päivän kirpeänä aamuna kymmenet nuoret saapuivat soittimineen leirikeskus Markkulan pihalle. Kylmyydestä huolimatta ilmassa saattoi aistia lämpöä, jännnitystä ja intoa. Vuoden 2008 leiri tulisi kuitenkin tarjoamaan haasteita, joista useimmilla ei ollu aavistustakaan.
Perinteiseen tapaan leiriä pitivät yllä Eija Vilkki ja Sirkka Kuula-Niskanen, vastaamalla yhteisharjoituksista ja yksityistunneista sekä joistakin stemmaharjoituksista, Liisa Hovi, pitämällä yksityistunteja, kvartetti- sekä stemmaharjoituksia, Justus Loges opettamalla selloja, sekä Anni Holopainen huolehtimalla minien teoriasta, ja stemmaharjoituksista. Tietenkään leiri ei olisi ollut leiri ilman Pinja Laaksosen improkurssia (joka Pinjan eksymisen vuoksi jäi valitettavan lyhyeksi), Hannele Halisen ja Tanja Wägarin hellää huolenpitoa, kekseliäisyyttä ja energisyyttä tai Esa Ylösen läsnäoloa. Esahan vastasi jälleen säestyksistä ja monien soittokappaleiden sovituksista.
Ilman osaavaa 'henkilökuntaa' leiri olisi voinut muotoutua katastrofiksi, jolloin kukaan ei olisi oppinut uusia kappaleita, kukaan ei soittaisi yhdessä, vaan kaikki erikseen, ja monen mieltä olisi painanut koti-ikävä. Mutta leirin vetäjien panoksen ja innostuksen, sekä leiriläisten ahkeruuden ansiosta, palaset loksahtivat yhteen ja pääsimme nauttimaan ihanasta musiikista.

"Kun ihminen ei ole valmis kuuntelemaan musiikkia,
ei ole epämiellyttävämpää ääntä kuin viulun ääni"
Sir Richard Steele

Kaikissa asioissa on luonnollisesti ylä- ja alamäkensä. Alkukankeuden vuoksi, oli päiväohjelman katsominen monelle, kuin hyppy avantoon. Soittoa, soittoa, soittoa, soittoa ja vielä vähän lisää soittoa. Moni oli jättänyt kesäloman kunniaksi viulun lojumaan koteloonsa, joten sormet kipeytyivät jo ensimmäisesta asteikosta. Keskiviikko iltana saattoi kuulla yhdestä jos toisestakin huoneesta valitusta ja vonkua kipeytyneistä lihaksista tai päänsärystä. "Ei lisää soittoa".
Torstaina tilanne tietysti kärjistyi. "Jos vielä joudun soittamaan, teen "itsarin"", totesi eräs nuori herra saavuttuaan viulutunnilta. Lisää soittoa oli luvassa, mutta uhkaus ei onneksi koskaan toteutunut. Monen hymy hyytyi päivän edetessä, ja soitto tuntui todella turhalta. Kappaleet olivat hankalia, niitä ei saatu kuulostamaan hyviltä eikä soitettua niin nopeasti, kuin oli tarkoitus. Täytyy myöntää, että itsellänikin, vaikka viuluni ei ihan koko kesää nurkassa lojunut, oli melkoista hermojen kiristymistä havaittavissa torstaina. Tuntui, ettei aikaa ollut omien kappaleiden harjoittelemiseen lainkaan.
Mutta juuri kun luulet, että ylämäki ei lopu koskaan se vaihtuu vähitellen loivaksi alamäeksi ja lopulta saat pidätellä hieman vauhtia, ettei se ylly liian kovaksi. Torstai ei päätynyt katastrofiin, vaikka moni niin olisi voinut veikata. Katastrofi estettiin vain tasapainottamalla soittoa vapaa-ajalla ja muulla ohjelmalla. Leiriolympialaiset takasivat menoa ja meininkiä joka päivään ja tietysti sauna rentoutti lihaksia ja helli leiriläisten hermoja.

Perjantaina Esa saapui tuomaan uutta sävyä musisointiin. Silloin tuntui vihdoinkin siltä, että palapeli alkoi hahmottua kokonaisuutena, ja oli helppo löytää yhteen sopivia paloja. Mitä paremmalta yhteissoitto alkoi kuulostaa, sitä helpommin soitto alkoi luistaa. Enää ei tarvinnut keskittyä täydellä teholla joka ikiseen nuottiin ja pohtia vain seuraavaa nuottia. Saattoi sulkea silmät ja huomata, kuinka musiikki vei mukanaan. Saattoi kuunnella, mitä muut ympärillä soittavat ja kuinka oma soitto nivoutui muiden soiton lomaan.

"Musiikki alkaa siinä, missä sanat loppuvat"
Goethe

Yksi leirin kohokohdista koitti lauantaina, estradivapaa- konsertti ja karaoke. Niitä oli odotettu koko leirin ajan. Oli suunniteltu kuka esittäisi mitäkin, toiset kehittivät omia sovituksia, toiset lauloivat osia musikaaleista ja toiset esittelivät leirillä opimiaan kappaleita. Mutta karaoke, se oli aivan omaa luokkaansa jälleen. Se on se hetki, jolloin leirin yhteishenki pamahtaa täyteen kasvuun ja sitoo kaikki leiriläiset tiukasti yhteen.

Jos alamäessä pitää liian kovaa vauhtia, saattaa tyrmistyä yllättävästä käännöksestä, vastaan tulevasta seinästä tai jalat alta vievästä rotkosta. Sunnuntai tuli jälleen yllättävän nopeasti. Sunnuntain myötä tuli myös loppukonsertti. Onneksi kukaan ei pitänyt yllä niin nopeaa vauhtia, että olisi tärähtänyt todellisuuteen liian kovalla vauhdilla. Sunnuntaina piti jättää taakse pelleily, huvittelu, karaoke ja hauskanpito. Nyt oli taas tosi kyseessä.
Liian totiseksi konserttimme ei kuitenkaan mennyt. Siitä huokui varmasti yleisölle sitä intoa, nautintoa ja iloa, mitä olimme leirillä kokeneet. Haastavat kappaleet sujuivat kuin vettä vaan äitien ja isien taputtaessa katsomossa. Bach, Telemann, Mozart, Vivaldi ja Tsaikovski, kaikki suuria nimiä, mutta kaikki kajahtivat täydellä voimalla Haminan Simeon salissa.

Jos minulle jotain jäi mieleen tästä leiristä, niin ehdottomasti se, ettei tarvitse olla 'ammattimuusikko' saadakseen aikaan jotain, mikä viestii soittajan/soittajien rakkautta musiikkiin ja soittamiseen. Koska halua ja rakkautta soittaa, ei tästäkään leiristä puuttunut.

"Musiikki ... on jotain, joka koskettaa kaikkia.
Tulemmepa mistä kulttuurista
tahansa, jokainen rakastaa musiikkia."
- Billy Joel
Sade Nieminen

 

Kotkan Nuorten Jousten XII jousileiri Haminassa 7.-9.8.2009

Kotkan Nuorten Jousten perinteikäs musiikkileiri järjestettiin kesällä 2009 jo kahdettatoista kertaa. Elokuun toisena viikonloppuna leirikeskus Markkulaan kokoontui innokas joukko nuoria soittajia viisivuotiaista parikymppisiin saamaan oppia ammattilaisilta. Kolmenkymmenen soittajan joukkoon mahtui viulisteja ja alttoviulisteja sekä jo kolmatta kertaa sellistejä. Viulunsoiton opetuksesta huolehtivat edellisvuosien tapaan Eija Vilkki ja Liisa Hovi. Sellistien opetuksesta vastasi Justus Loges, ja Anni Holopainen huolehti leirin alttoviulistista. Esa Ylönen toimi tuttuun tapaan leirin pianistina. Lisäksi uutena opettajana mukana oli pietarilainen Anna Laukhina, joka opetti viulunsoiton mestarikurssilaisia. Laukhina on opiskellut Pietarin konservatorion lisäksi Lontoossa ja Amsterdamissa ja saavuttanut menestystä useissa eurooppalaisissa viulukilpailuissa. Anna Laukhina on opettanut viulunsoittoa vuodesta 1996 lähtien Pietarin konservatoriossa ja toiminut vuodesta 2002 alkaen jousiosaston dosenttina. Laukhina on esiintynyt solistina ympäri maailmaa ja työskennellyt lukuisten tunnettujen kapellimestareiden kanssa. Hän on myös kantaesittänyt useita viulukonserttoja.
Leirin päiväohjelmaan kuului tuttuun tapaan runsaasti soittamista. Jokainen oppilas sai päivittäin oman henkilökohtaisen soittotuntinsa. Tämän lisäksi ohjelmassa oli yhteisharjoituksia koko porukan voimin ja pienemmissä ryhmissä. Taitojen kehittyminen vaatii tietysti myös omaa harjoittelua, ja jokainen leiriläinen huolehti itse siitä, että ehti myös päivän mittaan harjoitella kappaleita itsekseen. Harjoitteluun käytetty aika merkattiin "päiväkirjaan", ja valvojat pitivät huolen siitä, että jokaisen päiväkirjaan varmasti kertyi merkintöjä. Rankan soittopäivän jälkeen leiriläiset pääsivät tietysti rentoutumaan saunomisen ja uimisen merkeissä. Jaksamisesta huolehtivat myös Markkulan emännät, jotka jälleen kestitsivät leiriläisiä maistuvalla leiriruoalla. Jos soittamisen lomaan vielä jäi vapaita hetkiä, pääsivät leiriläiset toteuttamaan luovuuttaan askartelemalla ja maalaamalla kiviä. Ohjelmaan kuuluivat tietysti myös perinteiset makkaranpaisto, lettukestit ja lauantai-illan Biisikärpänen ja karaoke. Vapaa-ajan aktiviteeteista ja yleisistä käytännön asioista huolehtivat leirin valvojat Hannele Halinen ja Minna Paavola.
Leirin mittaan harjoiteltiin uusia ja vanhoja kappaleita. Useissa kappaleissa löytyi soitettavaa lähes kaikille leiriläisille (aivan pienimpiä minijousia lukuun ottamatta). Ohjelmassa oli mm. Vivaldin konserttoja, joissa osa leiriläisistä toimi solisteina. Ohjelmiston kevyemmästä päästä löytyi mm. Elefanttimarssi. Kolme päivän intensiivinen työ huipentui sunnuntai-iltapäivänä Kotkan kirkossa järjestettyyn leirikonserttiin, jossa leiriläiset opettajineen esittivät leirillä valmistettua ohjelmistoa vanhemmille, sukulaisille ja muille kuulijoille. Musiikkileiri toimi jälleen kerran avauspotkuna alkavalle lukuvuodelle ja tarjosi osallistujille unohtumattomia elämyksiä niin musiikin kuin mukavan yhdessäolon ja leirielämän parissa.

Helsingissä elokuussa 2009/ Anni Holopainen